torstai 23. lokakuuta 2014

Ritarit

Viime syksynä kun aloitin sairaanhoitajaopinnot, yksi ensimmäisistä kursseista oli nimeltään projektiosaaminen. Silloin mietin, että miksi ihmeessä meidän koulu alkaa tällaisella kauhealla kurssilla. En kyllä vieläkään muista käyttäneeni mitään kurssilla oppimaani koko viime vuoden aikana. Tai sitten muisti pätkii ja pahasti. Eihän me olla käytetty mitään erilaisia määrällisiä/laadullisia tutkimuksia tai vastaavia missään opiskelussamme projektiosaamisen jälkeen?

Täällä Tanskassa (ja kuulemma myös Hollannissa) opiskelu on pelkkää projektia toisen perään. Tuntuu, että enemmän on aikaa itsenäiselle työskentelylle projektien parissa, kuin muuta opetusta. Kolmen kuukauden mittaisen kurssin aikana tehdään kuusi pienempää projektia ja yksi suurempi final project, jonka kimpussa ollaan paraikaa. Tuntuu, että meidän koko ryhmä on aivan eritasolla opintojensa suhteen ja toiset ovat sitten joutuneet auttamaan muita (=minua) hakemaan materiaalia milloin mistäkin PubMedistä tai Cinahl:sta sekä saaneet neuvoa, että mikä on PICO. Mulla on sellanen fiilis, että olen kurssin aikana oppinut enemmän kanssaopiskelijoilta kuin opettajilta. Ikävä myöntää, mutta hyvähän se on, että jotain olen edes oppinu.

Viimeistä projektia varten meidän ryhmä jaettiin kolmeen ja saatiin kohteiksemme erilaisia kuntoutuskeskuksia. Keskuksessa käväistiin jo kaksi kertaa vierailuilla. Kirjoitettiin ja väännettiin jos jonkinlaista tekstiä liittyen meidän vierailuun. Piti keksiä ongelma, jota ollaan pyöritelty ja filosofioitu vähän jokaiselta kantilta. Tokalla vierailulla yritettiin saada salakavalasti vastausta ongelmaan pidettäessä neljälle työntekijälle yhteiskeskustelu. Nyt lueskellaan erilaisia raportteja sekä tutkimuksia, joita voidaan peilata ja verrata meidän vierailuun. Pakko sanoa, että olis hyvä, jos näitä projektihommia olis ollu enemmän Suomessakin. Olis helpompaa nyt. Mutta kiva kuitenkin, että viimein on täällä koulussa jotain hommaa. Välillä ollut vähän liiankin iisiä.

Täällä Tanskassa on satanut putkeen jo monta viikkoa. Välillä on hetkiä, ettei sada, mut on kuitenkin tosi kosteeta. Meidän kämppä on oikee homepesä, niinkuin oon sanonuki. Tää ei voi olla yhtään terveellistä asua täällä. Vessan oven saa oikein voiman kanssa vetästä kiinni, koska se on turvonnut. Viime viikolla mun piti heittää venhäjauhot pois, koska ne oli homeessa. Siis en ees tiennyt vehnäjauhot voi homehtua? Meidän kellarista on tullut maauima-allas. Uima-altaan keskellä on meidän pyykinpesukone. Eli meillä on ongelma. :/ Ilmotin sille typylle, joka omistaa tän kämpän ja se heti soittikin omistajalle meidän vesiongelmasta. Eilen päivällä tossa oli pihalla joku pumppaaja-mies kuorma-autoineen tyhjentämässä kellaria vedestä. Kerettiin pesemään kaks koneellista pyykkiä, kunnes kellarin lattialla oli taas ehkä kymmenen senttiä vettä. Not nice.



Viime viikonloppuna mun kaverit Seppo ja Hude tuli tänne. Oli kyllä tosi kivaa! Pääsin puhumaan suomea, meni vahingossa jopa sanat solmuun välillä, koska ei ole hetkeen puhunut savoa. Lyhyesti sanottuna viikonloppu meni kurkusta alas ja toipuessa stand uppia katsoen. Aziz Ansari on aivan huikee, suosittelen! 

Noor ja Seppo Burger king-kruunuissaan :)

Perjantaina lähdettiin poikien ja melkein koko meidän luokan kanssa Guld Hornene-baariin, joka on kuuluisa viiden litran oluthaasteestaan. Oon varmaan aikasemmin siitä jo tänne kirjottanu? 130dkk maksoi kymmenen olutta, eli alle kaks euroa kappale. Suomessa ei varmaan tällainen systeemi onnistuis? Saatiin kaikki juotua se kymmenen kappaletta. Hude kyllä sanoi, että se joi kymmenen ja sen housut joi kolme olutta.. Eli ehkä huijasin vähän vahingossa. Hups hups.











Danit ja Maiken


Lauantaina oltiin tosi väsyneitä. Oli ylitsepääsemättömän vaikeaa raahautua edes ruokakauppaan. Lähdettiin kolmestaan poikien kanssa baarikadulle, koska perjantaina se jäi näkemättä. Käytiin muutamissa eri baareissa, mutta shottibaarin esittely pojille ei ehkä ollut se paras idea. Päädyttiin ottamaan 40 shottia. 6dkk/shotti eli jotain 80 senttiä kappale. Ennen puoltayötä olut on melkein joka paikassa noin kaksi euroa ja puolen yön jälkeen lähemmäs seitsemän euroa. Ryyppääminen on liian halpaa, vaikka muuten tuntuukin olevan kallista.





Sunnuntai ei ollut läheskään niin vaikea päivä kuin lauantai, vaikka oltiin nappailtu shotteja. Lähdettiin eläintarhaan. Häiritsevän suurta huvitusta aiheuttivat pingviinit, jotka jumittivat aivan paikallaan ja simpassi joka töräytti löysät ikkunan edessä. Kyllä noista jutuista huomas, että vähän taitaa väsyttää.





Toi seinää päin tuijottava oli kuulemma samannäkönen ku Seppo baarissa!










Sääli nähdä ronsuja vankeudessa. Tai mitään muitakaan elukoita. :(

Jänskättää!

Onneks ei ollu pahempi darra, koska tää oli aika pelottava myöskin! Öris, muris ja liikkui myös!
                                              Leijonakaverit vähän huutelee eläintarhassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti