Elämää matkalaukussa

Muuttorumba alko keskiviikkona. Elämä on taas pakattuna pariin matkalaukkuun, mitä saan kärräillä eessun taassun. Keskiviikkona tuli se typykkä Englannista kotiin, joka alivuokras asuntonsa meille. Aamulla otin yhen laukun mukaan koululle, vein sen kotimatkalla Norjan tyttöjen kotiin ja ajelin bussilla hakemaan isomman laukun. Auto olis ollu muksa! Onneks Danit lupas viedä mut perjantaiaamuna lentokentälle.

Sushiday everyday

Keskiviikkona olin Elinen, Thoran ja Mattin kanssa dinnerillä.

Perjantaina oli koepäivä. Kaikki tuntui stressaavan siitä aivan kauheasti. Täytyy myöntää, että itsekin melkein oksensin, kun odottelin omaa vuoroa oven ulkopuolella. Suullinen koe. Oon kerran aikasemmin ollu suullisessa kokeessa. Oli englannin näyttö, jolla sain kurssin hyväksiluettua. Mut tää jännitys oli aivan toista luokkaa. Kaikki riippuu ihan siitä, mitä opettajat sattuu kysymään. Onneks olin toisena vuorossa, klo.09.05. Ei tarttenu montaa tuntia istua aamulla huuli väpättäen. Luokan viimeinen oppilas oli valmis vasta klo.17.00.

Täytyi pitää viiden minuutin mittainen esitelmä omasta projektityöstään, käyttäen jotain tiettyä näkökulmaa. Musta koko tehtävänanto tuntui epäselvältä. Kerroin konflikteista terveydenhoitoalan tiimeissä, käyttäen yhtä artikkelia, jota käytettiin projektissakin. Peilasin kaikkea kokoajan meidän projektiin. Jälkikäteen sain tosi hyvää palautetta puheestani. Sitä pitäessäni oli kyllä sellanen fiilis kuin en ikinä aikaisemmin olis pitäny minkäänlaista esitelmää (nimim. entinen matkaopas).

Viiden minuutin jälkeen kaksi opettajaa antoi kysymysten paukkua. Muutamaan otteeseen tunsin hikikarpalot otsalla, mutta onnistuin keksimään uskottavan vastauksen joka kysymykseen. Mutta kaiken kaikkiaan, meni tosi hyvin. Sain kokeesta numeron 10. Täällä nämä arvosanat menee jotenkin vammasesti. Paras numero on 12, sen jälkeen tulee 10, 7, 4, 2, 0, -2. Kaiken järjen mukaan 10 vastaa meidän arvosanaa 4? Oon tosi tyytyväinen, vaikken usko, että tuo arvosana mitenkään suoraan mun todistuksessa tulee ikinä edes näkymään. Mut nyt on kaikki stressi ohi! Ja huomenna saadaan diblomit. Teoriassa voisin tulla huomenna jo kotiin. Mutta käytännössä, mun tarttee olla täällä perjantaihin asti apurahojen takia. Mietin monesti, et tarkistaako joku mun lentoja... Mutta rehellisenä suomalaisena tilasin lennot perjantaille. :) Kuinka jänskää tulla kotiin, kylmään Suomeen!

Meitsi ja Danit viiksikaupoilla!

Viikonloppu oli taas kovin railakas. Muutin Danitin luokse, koska Norjan tytöille tuli vieraita kylään. Perjantaina oli pirskeet Søsin luona ja myöhemmin lähdettiin kaupungille juhlistamaan tuborgin jouluoluen julkistamista tuhansien muiden juhlijoiden kanssa. Monessa paikassa olen ollut juhlimassa jos jonkunlaista fiestaa tai uutta vuotta, mutta ikinä en ole nähnyt mitään näin kreisiä kuin Tanskassa. Kuinka voi koko maa mennä sekaisin jouluoluesta? Aalborg on kyllä varmaan Tanskan musta lammas... Yks tyttö raiskattiin ja toinen hyppäs sillalta perjantaina :(

Hädin tuskin mahduttiin baarikadulle. Possujonossa kuljettiin jonottamaan Nielseniin, meidän lemppari yökerhoon. Jonottaa sai joka paikkaan; tiskille, vessaan, pöytään, tanssimaan... Jengillä oli siniset tuborg-tonttulakit ja joululaulut raikas. Tunnelma oli katossa, vaikka kuppilassa oli tosi ahdistavan tunkkaista ja tunnelma kuin muurahaiskeossa. Kuin ihmeen kaupalla löydettiin yökerhon perukoilta tyhjä pöytä, josta pidettiin kynsin ja hampain kiinni. Ei viitsitty Danitin kanssa olla hirmu myöhään ulkona, koska lauantaina piti myös jaksaa tampata. Opiskelijaelämä on kyllä toisinaan liian rankkaa..

Lauantaina ajettiin Danitin ja hänen poikaystävänsä kanssa meren rannalle. Oli kiva käydä vähän ulkoilemassa. Danitin pieni koiranpentu "Nala" oli niin innoissaan, kun pääsi juoksemaan vapaana. Hyppi simpukoiden perässä kuono edellä veteen. Ihana pieni piristäjä!

Lauantainailtana norjan tiput järjesti movemberin kunniaksi yolo vol.2-bileet ja kaikkien piti pitää viiksiä. Oli hauskaa, pelailtiin pelejä ja semmoista. Lähdettiin taas tanssimaan baarikadulle, mutta ei oikein lähteny. Jotenki väsytti vaan. Vaikka kyllä me porukalla hetki pöydällä tanssittiinkin. :) 

Luokkakuva

Sunnuntai vietettiin leffoja katellen ja illalla Danitin ja Johnin naapurit tulivat syömään. John kokkaa aivan mahtavaa ruokaa ja onkin ammatiltaan kokki. Vähänku olisin ollu jossain hotellissa viikonlopun. Täällä oli joku pyhäpäivä, jolloin on tapana syödä ankkaa, niin saatiin eilen oikein maittava ankka-illallinen. Nom nom. Pelailtiin lautapelejä, juotiin vähän viiniä ja oli tosi "hygge".

Tänään aloitin taas terveellisen elämän. Viimeiset kaks viikkoa on ollu niin possuttelua, että huh huh. Tuntuu siltä että saan tulla pyörimällä ulos lentokoneesta perjantaina. Nyt viimeiset päivät tykitän salille joka päivä ja syön vaan keittoja sekä salaatteja. Kesäkuntoon vuodeksi 2020.

Halloween

Se on jännä, kun kokoajan odotat seuraavaa asiaa mikä tapahtuu. Toivot, että aika menisi nopeammin ja pian huomaat olevasi jo kolmenkympin kynnyksellä. Elämä on kuitenki sitä, mikä sulle tapahtuu odottaessasi sitä seuraavaa asiaa. Tällä tarkotan nyt sitä, että odotan hirveästi, että pääsen kotiin. Alle kaks viikkoa niin nään mun pikkuset siskontytöt sekä ihanat kaverit, joita oon ikävöiny tosi paljon. Mut en usko, että menee kauan aikaa, kun ikävöin jo näitä Tanskan kavereita. Pitäs ottaa tästä ajasta kaikki irti.

Projektin suunnittelua

Tänään oltiin koulussa kuuntelemassa vähän infoa tulevasta kokeesta. Tajusin sen jälkeen, että eihän meillä tosiaan enää ole koulussa ku perjantainen puolen tunnin mittainen koe sekä ens viikon tiistai-illan diblomienjako. Eli ei enää ole opetusta! Kuin outoa!

Mieken kanssa väsäilemässä projektia


Ylihuomenna me muutetaan Norpan kanssa tästä homekämpästä ja perjantaina meillä on koepäivä. Aika kiireinen viikko tiedossa siis. Mulla on ainakin sellanen fiilis, että en osaa mitään. Osa koetta on tuo meidän loppuprojekti mikä tehtiin porukassa. Viime viikko oli sen takia tosi kiireinen. Piti skipata urheilukin koko viikolta, koska painittiin vaan sen kanssa.

Perjantain koe on haastattelu kahden opettajan kanssa yksinään. Pitää myös pitää viiden minuutin mittainen puhe ryhmätyöstä, käyttäen jotain erityistä näkökulmaa. Ne kyselee tosta lopputyöstä ja varmaan pitää selittää erilaisia käsitteitä yms. Jänskää! Mitä jos ei pääse läpi? Eihän tässä kerkeä mitään uusimaan...

Kissa-Elinen ja meitsi

Viime perjantaina juhlittiin halloweenia. Mentiin meidän koulun järkkäämiin bileisiin keskustaan, missä oli jos jonkinlaista batmania ja muumiota nähtävillä. Ite yritin olla tosi pelottava ja sainkin muutaman tytön kiljahtamaan baarissa. Tää on kyllä yhtä juhlaa koko vaihto.

Hymyileminen ei kuulunut mun illan imagoon, mut oli kuitenki vähän vaikeaa olla hymyilemättä.

Clark Kent ja Bruce Wayne

Viime viikonloppuna juhlittiin Malenen synttäreitä. Tän kolmen kuukauden aikana on ollu lähes kymmenen kaverin synttärit! Täällä ollaan tosi isänmaallisia synttäripäivänä ja joka paikka on täynnä Tanskan lippuja. Lauantaina lähdettiin Malenen ja Elinen kanssa kävelemään puistoon, Tarkoitus oli mennä näköalatornille, mutta se olikin suljettu. Löydettiin sen sijaan kiva musiikkipuisto, jossa oli eri artistien istuttamia puita. Puiden edessä oli jonkunlainen musiikkitötterö, mitä pystyi painamaan ja kuuntelemaan artistin musaa. 

Malenen lemppari

Eline löysi Belgialaista musaa

Tänä lauantaina vietettiin iltaa mun kahden uuden kaverin kanssa. Matt ja Eline on täällä tekemässä harjottelua. He osallistuivat muutamille meidän tunneille ja tutustuttiin sitä kautta. Tosi kivoja tyyppejä! Harmi, että tuli kuvioihin näin myöhään. Better late than never. 

Pelattiin kummallista juomapeliä. Tässä ollaan vaihdettu päittäin vaatteita.

Lauantaina näin mun vanhoja opaskavereita, jotka oli työkeikalla Aalborgissa.
Kuinka kiva nähdä vanhoja tuttuja!

Oon kadottanu mun sportti-innostuksen. Viime viikolla kävin salilla kerran, samoin kuin juoksemassakin.
Toivon, että saan lisäintoa, kun muutan norjalaisten tyttöjen luokse keskiviikkona.
Ne tiput käy vähintään seitsemän kertaa viikossa treenaamassa!

Nyt taitaa olla vuorossa laukun pakkaaminen!
(Kaikkea muuta ku kokeeseen lukemista...)

Ritarit

Viime syksynä kun aloitin sairaanhoitajaopinnot, yksi ensimmäisistä kursseista oli nimeltään projektiosaaminen. Silloin mietin, että miksi ihmeessä meidän koulu alkaa tällaisella kauhealla kurssilla. En kyllä vieläkään muista käyttäneeni mitään kurssilla oppimaani koko viime vuoden aikana. Tai sitten muisti pätkii ja pahasti. Eihän me olla käytetty mitään erilaisia määrällisiä/laadullisia tutkimuksia tai vastaavia missään opiskelussamme projektiosaamisen jälkeen?

Täällä Tanskassa (ja kuulemma myös Hollannissa) opiskelu on pelkkää projektia toisen perään. Tuntuu, että enemmän on aikaa itsenäiselle työskentelylle projektien parissa, kuin muuta opetusta. Kolmen kuukauden mittaisen kurssin aikana tehdään kuusi pienempää projektia ja yksi suurempi final project, jonka kimpussa ollaan paraikaa. Tuntuu, että meidän koko ryhmä on aivan eritasolla opintojensa suhteen ja toiset ovat sitten joutuneet auttamaan muita (=minua) hakemaan materiaalia milloin mistäkin PubMedistä tai Cinahl:sta sekä saaneet neuvoa, että mikä on PICO. Mulla on sellanen fiilis, että olen kurssin aikana oppinut enemmän kanssaopiskelijoilta kuin opettajilta. Ikävä myöntää, mutta hyvähän se on, että jotain olen edes oppinu.

Viimeistä projektia varten meidän ryhmä jaettiin kolmeen ja saatiin kohteiksemme erilaisia kuntoutuskeskuksia. Keskuksessa käväistiin jo kaksi kertaa vierailuilla. Kirjoitettiin ja väännettiin jos jonkinlaista tekstiä liittyen meidän vierailuun. Piti keksiä ongelma, jota ollaan pyöritelty ja filosofioitu vähän jokaiselta kantilta. Tokalla vierailulla yritettiin saada salakavalasti vastausta ongelmaan pidettäessä neljälle työntekijälle yhteiskeskustelu. Nyt lueskellaan erilaisia raportteja sekä tutkimuksia, joita voidaan peilata ja verrata meidän vierailuun. Pakko sanoa, että olis hyvä, jos näitä projektihommia olis ollu enemmän Suomessakin. Olis helpompaa nyt. Mutta kiva kuitenkin, että viimein on täällä koulussa jotain hommaa. Välillä ollut vähän liiankin iisiä.

Täällä Tanskassa on satanut putkeen jo monta viikkoa. Välillä on hetkiä, ettei sada, mut on kuitenkin tosi kosteeta. Meidän kämppä on oikee homepesä, niinkuin oon sanonuki. Tää ei voi olla yhtään terveellistä asua täällä. Vessan oven saa oikein voiman kanssa vetästä kiinni, koska se on turvonnut. Viime viikolla mun piti heittää venhäjauhot pois, koska ne oli homeessa. Siis en ees tiennyt vehnäjauhot voi homehtua? Meidän kellarista on tullut maauima-allas. Uima-altaan keskellä on meidän pyykinpesukone. Eli meillä on ongelma. :/ Ilmotin sille typylle, joka omistaa tän kämpän ja se heti soittikin omistajalle meidän vesiongelmasta. Eilen päivällä tossa oli pihalla joku pumppaaja-mies kuorma-autoineen tyhjentämässä kellaria vedestä. Kerettiin pesemään kaks koneellista pyykkiä, kunnes kellarin lattialla oli taas ehkä kymmenen senttiä vettä. Not nice.

Viime viikonloppuna mun kaverit Seppo ja Hude tuli tänne. Oli kyllä tosi kivaa! Pääsin puhumaan suomea, meni vahingossa jopa sanat solmuun välillä, koska ei ole hetkeen puhunut savoa. Lyhyesti sanottuna viikonloppu meni kurkusta alas ja toipuessa stand uppia katsoen. Aziz Ansari on aivan huikee, suosittelen! 

Noor ja Seppo Burger king-kruunuissaan :)

Perjantaina lähdettiin poikien ja melkein koko meidän luokan kanssa Guld Hornene-baariin, joka on kuuluisa viiden litran oluthaasteestaan. Oon varmaan aikasemmin siitä jo tänne kirjottanu? 130dkk maksoi kymmenen olutta, eli alle kaks euroa kappale. Suomessa ei varmaan tällainen systeemi onnistuis? Saatiin kaikki juotua se kymmenen kappaletta. Hude kyllä sanoi, että se joi kymmenen ja sen housut joi kolme olutta.. Eli ehkä huijasin vähän vahingossa. Hups hups.

Danit ja Maiken

Lauantaina oltiin tosi väsyneitä. Oli ylitsepääsemättömän vaikeaa raahautua edes ruokakauppaan. Lähdettiin kolmestaan poikien kanssa baarikadulle, koska perjantaina se jäi näkemättä. Käytiin muutamissa eri baareissa, mutta shottibaarin esittely pojille ei ehkä ollut se paras idea. Päädyttiin ottamaan 40 shottia. 6dkk/shotti eli jotain 80 senttiä kappale. Ennen puoltayötä olut on melkein joka paikassa noin kaksi euroa ja puolen yön jälkeen lähemmäs seitsemän euroa. Ryyppääminen on liian halpaa, vaikka muuten tuntuukin olevan kallista.

Sunnuntai ei ollut läheskään niin vaikea päivä kuin lauantai, vaikka oltiin nappailtu shotteja. Lähdettiin eläintarhaan. Häiritsevän suurta huvitusta aiheuttivat pingviinit, jotka jumittivat aivan paikallaan ja simpassi joka töräytti löysät ikkunan edessä. Kyllä noista jutuista huomas, että vähän taitaa väsyttää.

Toi seinää päin tuijottava oli kuulemma samannäkönen ku Seppo baarissa!

Sääli nähdä ronsuja vankeudessa. Tai mitään muitakaan elukoita. :(

Jänskättää!

Onneks ei ollu pahempi darra, koska tää oli aika pelottava myöskin! Öris, muris ja liikkui myös!

                                              Leijonakaverit vähän huutelee eläintarhassa!