At rejse er at leve: Eka päivä koulua takana ja monta edessä!

I <3 packing

On muuten systeemit lentokentällä muuttuneet hirveästi. Päivää ennen lähtöä sain tekstarin puhelimeen, jonka avulla pystyi tekemään lähtöselvityksen. Kentällä taas oli automaatti, johon näytettiin kännykkään tullutta koodia ja tulostettiin matkalaukkutarra. Sitten laukku käytiin itsenäisesti piippaamassa ja tiputtamassa hihnalle. Paitsi mun laukku oli liian painava, niin jouduin oikeasti juttelemaan asiakaspalvelijan kanssa. Tai ei nyt liian painava, mut yli 20kg niin sai semmosen heavy-lätkän. Kummallisinta kuitenkin tässä kaikessa oli, et missään vaiheessa ei kysytty passia! Ja hyvä, et stressailin himassa sen matkalipun kanssa ja etin sitä tuntitolkulla roskapostista :) Noh, aina oppii jotain uutta!

Kentällä alkoi tulemaan pienen pientä stressinpoikasta, koska meidän lennon lähtöaika siirtyi puolisen tuntia. Tiesin, että Köpiksessä on vaan 50min ennen seuraavan lennon lähtöä. Toisaalta, jos en kerkeä siihen niin saan varmaan uuden lennon, ajattelin. Onneks molemmat lennot on samalla firmalla. Onneksi pilotti kuitenkin kiri matkalla aikataulun kiinni, niin ei kilometrin matka seuraavalle portillekaan haitannu sitten yhtään.

Anyway, sitten kun viimein saavuin Aalborgin pikkukentälle, tunsin itteni tosi tervetulleeksi, koska mua ootteli siellä kolme kurssikaveria. Yks niistä oli mun tuleva kämppis Noor ja meillä kyllä klikkas ihan heti. Yks toinenkin oli hollannista niinkuin Noor. Ja sitten oli tanskalainen tyttö Danit, joka on niin sanotusti meidän tuutori. Kurssilla olevat tanslaiset on jakanut muut oppilaat keskenään, jotta kaikilla olis vähän niinkuin paikallinen opas :) Ihania typyjä, vähän nuorempia kun minä mut siitä viis, oon tottunu siihen et muut on junnuja. ;)

Ajettiin meidän kämpälle, joka olikin noin 5min ajomatkan päässä lentokentältä. Naapurissa suorastaan. Kiva kaksio. Erillinen pikkukeittiö, makkari ja olkkari. Mä nukun olkkarin sohvalla, mutta se on kyllä tosi jees. Purkasin kamat kaappiin. Ihme ja kumma, koska yleensä kotiinlähdön koittaessa osa tavaroista on vielä laukun pohjalla. Kävin Lidlissä ostamassa pikkusyötävääja ihmettelin, kun siellä ei ollut perusleipää myytävänä ollenkaan. Ainoastaan tuoretiskillä. Mutta viinejä ja olutta senkin edestä, halpaakin vielä, I'm in heaven! :)

Meidän ghetto

Miun peti

Myöhemmin huomasin, että vastapäätä meidän kotia on leipomo, joka on aamusta jo tosi aikasin avoinna. Siitä lähtien ollaankin käyty hakemassa aamusämpylät sieltä. Namskis!

Illaksi Danit kutsui meidät kolme kotiinsa syömään. Tuli vielä hakemaan ja ajelutti läpi kaupungin sekä koulualueen (Koululle on noin 8km meiltä). Danit asuu poikaystävänsä kanssa jossain tosi landella, melkein 30km päässä keskustasta. Poikaystävä on kokki ja teki meille mahtavaa safkaa. Mukavia tyyppejä ja hyvää viiniä.

Seuraavana päivänä tutustuin kotinurkkiin juoksemalla. Tässä on merestä tuleva joki (suisto?) ihan vieressä. Rantaa pitkin on kiva hölkötellä, mutta aika tuulista. Huomasin, että tää meidän puoli jokea on aika hiljasta. Täällä asuu vaan jotain mummoja ja veneenomistajia. Toisaalta ihan kiva, että on rauhallista.

Mun kaveri Ole, jota näin myöhemmin maanantaina sanoikin, että asutaan väärällä puolella jokea. Onneksi bussit kulkee, jopa 8 kertaa tunnissa. Oli aivan mahtavaa nähdä Olea, vaihdettiin vuosien edestä juttuja. Ja juotiin pullo talonviiniä, for the old times.

Eilen hommattiin mulle bussikortti. Kolme kuukautta kustansi noin 150euroa. Mut sillä sopii körötellä tässä keskustan alueella. Sähelsin vähän kuvauskopissa juna-asemalla ja onnistuin räpsäsemään ihanan "peura ajovaloissa"-kuvan :)

Eilinen päivä tuhlattiin kaupoissa kiertelyyn Noorin kanssa. Ulkona oli kauhea syysmyrsky. Illalla tapitettiin The new girliä. Ollaan siihen ihan koukussa.

Tänä aamuna pähkäiltiin, että millä bussilla päästään koululle. Se olikin suhteellisen helppoa, koska bussi lähtee ihan meidän talon nurkalta eikä tartte edes vaihtaa kertaakaan. Mutta matka sinne kaikkine pysäkkeineen kestää 45 minuuttia. Plääh! Tottunu siihen, että koululle menee pyörällä minuutin verran aikaa.

Noor ja Mieke

Koulu on ihan jees oloinen, vaikka tosi syrjässä. Tänään meillä oli vaan nelisen tuntia. Käytiin läpi kurssin sisältöä ja pelailtiin kaiken maailman tutustumisepelejä. Ihme kysymyksiä siellä vaan esitettiin; ketkä käy kirkossa, kuka teidän perheestä istuu pöydän päässä kun on familydinner, rukoiletteko ennen ruokailua jne. Kattelin silmät pyöreinä, kun melkein kaikki sanoi, että käy pyhinä kirkossa ja pitää kädestä ja rukoilee ennen safkaamista. Ei meillä vaan ikinä! :o Tunneilla oli myös mukana englantilainen opettaja nimeltä Paul, joka sateenkaarenvärinen avainnauha kaulassaan kertoi UK:n sairaalasysteemistä. Mutta kaikenkaikkiaan kiva päivä ja paljon uusia juttuja sekä tuttuja.

Empäs ottanu yhtään kuvaa koulun ulkopuolelta, lälläslää :)

Sovittiin että mennään Noorin ja norjalaisten tyttöjen kanssa keskustassa olevalle kuntosalille nyt illalla. Sinne kuulemma saa aika halvalla kuukausikortit. Ette ees tunnista mua, kun tuun takas täältä. ;) Yeh right.