Elämää matkalaukussa

Muuttorumba alko keskiviikkona. Elämä on taas pakattuna pariin matkalaukkuun, mitä saan kärräillä eessun taassun. Keskiviikkona tuli se typykkä Englannista kotiin, joka alivuokras asuntonsa meille. Aamulla otin yhen laukun mukaan koululle, vein sen kotimatkalla Norjan tyttöjen kotiin ja ajelin bussilla hakemaan isomman laukun. Auto olis ollu muksa! Onneks Danit lupas viedä mut perjantaiaamuna lentokentälle.

Sushiday everyday

Keskiviikkona olin Elinen, Thoran ja Mattin kanssa dinnerillä.

Perjantaina oli koepäivä. Kaikki tuntui stressaavan siitä aivan kauheasti. Täytyy myöntää, että itsekin melkein oksensin, kun odottelin omaa vuoroa oven ulkopuolella. Suullinen koe. Oon kerran aikasemmin ollu suullisessa kokeessa. Oli englannin näyttö, jolla sain kurssin hyväksiluettua. Mut tää jännitys oli aivan toista luokkaa. Kaikki riippuu ihan siitä, mitä opettajat sattuu kysymään. Onneks olin toisena vuorossa, klo.09.05. Ei tarttenu montaa tuntia istua aamulla huuli väpättäen. Luokan viimeinen oppilas oli valmis vasta klo.17.00.

Täytyi pitää viiden minuutin mittainen esitelmä omasta projektityöstään, käyttäen jotain tiettyä näkökulmaa. Musta koko tehtävänanto tuntui epäselvältä. Kerroin konflikteista terveydenhoitoalan tiimeissä, käyttäen yhtä artikkelia, jota käytettiin projektissakin. Peilasin kaikkea kokoajan meidän projektiin. Jälkikäteen sain tosi hyvää palautetta puheestani. Sitä pitäessäni oli kyllä sellanen fiilis kuin en ikinä aikaisemmin olis pitäny minkäänlaista esitelmää (nimim. entinen matkaopas).

Viiden minuutin jälkeen kaksi opettajaa antoi kysymysten paukkua. Muutamaan otteeseen tunsin hikikarpalot otsalla, mutta onnistuin keksimään uskottavan vastauksen joka kysymykseen. Mutta kaiken kaikkiaan, meni tosi hyvin. Sain kokeesta numeron 10. Täällä nämä arvosanat menee jotenkin vammasesti. Paras numero on 12, sen jälkeen tulee 10, 7, 4, 2, 0, -2. Kaiken järjen mukaan 10 vastaa meidän arvosanaa 4? Oon tosi tyytyväinen, vaikken usko, että tuo arvosana mitenkään suoraan mun todistuksessa tulee ikinä edes näkymään. Mut nyt on kaikki stressi ohi! Ja huomenna saadaan diblomit. Teoriassa voisin tulla huomenna jo kotiin. Mutta käytännössä, mun tarttee olla täällä perjantaihin asti apurahojen takia. Mietin monesti, et tarkistaako joku mun lentoja... Mutta rehellisenä suomalaisena tilasin lennot perjantaille. :) Kuinka jänskää tulla kotiin, kylmään Suomeen!

Meitsi ja Danit viiksikaupoilla!

Viikonloppu oli taas kovin railakas. Muutin Danitin luokse, koska Norjan tytöille tuli vieraita kylään. Perjantaina oli pirskeet Søsin luona ja myöhemmin lähdettiin kaupungille juhlistamaan tuborgin jouluoluen julkistamista tuhansien muiden juhlijoiden kanssa. Monessa paikassa olen ollut juhlimassa jos jonkunlaista fiestaa tai uutta vuotta, mutta ikinä en ole nähnyt mitään näin kreisiä kuin Tanskassa. Kuinka voi koko maa mennä sekaisin jouluoluesta? Aalborg on kyllä varmaan Tanskan musta lammas... Yks tyttö raiskattiin ja toinen hyppäs sillalta perjantaina :(

Hädin tuskin mahduttiin baarikadulle. Possujonossa kuljettiin jonottamaan Nielseniin, meidän lemppari yökerhoon. Jonottaa sai joka paikkaan; tiskille, vessaan, pöytään, tanssimaan... Jengillä oli siniset tuborg-tonttulakit ja joululaulut raikas. Tunnelma oli katossa, vaikka kuppilassa oli tosi ahdistavan tunkkaista ja tunnelma kuin muurahaiskeossa. Kuin ihmeen kaupalla löydettiin yökerhon perukoilta tyhjä pöytä, josta pidettiin kynsin ja hampain kiinni. Ei viitsitty Danitin kanssa olla hirmu myöhään ulkona, koska lauantaina piti myös jaksaa tampata. Opiskelijaelämä on kyllä toisinaan liian rankkaa..

Lauantaina ajettiin Danitin ja hänen poikaystävänsä kanssa meren rannalle. Oli kiva käydä vähän ulkoilemassa. Danitin pieni koiranpentu "Nala" oli niin innoissaan, kun pääsi juoksemaan vapaana. Hyppi simpukoiden perässä kuono edellä veteen. Ihana pieni piristäjä!

Lauantainailtana norjan tiput järjesti movemberin kunniaksi yolo vol.2-bileet ja kaikkien piti pitää viiksiä. Oli hauskaa, pelailtiin pelejä ja semmoista. Lähdettiin taas tanssimaan baarikadulle, mutta ei oikein lähteny. Jotenki väsytti vaan. Vaikka kyllä me porukalla hetki pöydällä tanssittiinkin. :) 

Luokkakuva

Sunnuntai vietettiin leffoja katellen ja illalla Danitin ja Johnin naapurit tulivat syömään. John kokkaa aivan mahtavaa ruokaa ja onkin ammatiltaan kokki. Vähänku olisin ollu jossain hotellissa viikonlopun. Täällä oli joku pyhäpäivä, jolloin on tapana syödä ankkaa, niin saatiin eilen oikein maittava ankka-illallinen. Nom nom. Pelailtiin lautapelejä, juotiin vähän viiniä ja oli tosi "hygge".

Tänään aloitin taas terveellisen elämän. Viimeiset kaks viikkoa on ollu niin possuttelua, että huh huh. Tuntuu siltä että saan tulla pyörimällä ulos lentokoneesta perjantaina. Nyt viimeiset päivät tykitän salille joka päivä ja syön vaan keittoja sekä salaatteja. Kesäkuntoon vuodeksi 2020.